Välipäiviä

Haalari ja uudet tossut pääsee nyt tositoimiin, kun julistin itselleni yskän takia sairasloman ja päätin viettää rokulia tänään ja huomenna. Alennusmyynnit kyllä saattaa houkutella pyörähtämän välipäiväostoksilla..

Kuka on joulupukki?

Olen joululoman ajaksi hautautunut tänne maaseudulle piilopirttiin, niinkuin meilkein kaikki muutkin suomalaiset. Kotoa olen poikennut lähinnä ojan yli viereiselle pellolle ja metsään loikkimaan sammalikossa koiran kanssa. Nyt sitten tietenkin ahdistaa, kun huomenna pitää palata Jyväskylään töihin ja kandin pariin, eikä seuraavasta hengähdystauosta tietoakaan.

Meillä oli kyllä maailman hienoin joulukuusi. Tuo mitali ei kuulu tuohon keskelle.

Pojat pääsivät auttamaan Pukkia lahjojen  jaossa. Pakko myöntää, että hyvä tapa fiilistellä joulua, on katsella lasten jouluiloa, kun paketista tulee RUMPU ja ukulele! Kyllä, täällä on ollut sen jälkeen meluisaa.

Äidin piirtämä joulukortti. Sain äidiltä ja isältä toppahaalarin, josta olen haaveillut. Haalari on kylläkin työhaalari ja turhan harteikas, mutta kelvannee koiran ulkoiluttamiseen pakkasella. Sisko meni samoilla linjoilla ja sain vaaleanpunaisen lököhaalarin. Totesinkin, että poikaystävällä menee varmaan jossain vaiheessa hermo, kun en tulevaisuudessa käytä enää mitään muita vaatteita. Kotona kuulemma odottaa pehmotossut, jotka sitten tietysti tulevat käyttöön haalarin kanssa.

Oon vissiin ollu kiltti, kun sain kolme pakettia ja poikaystävän kanssa neljä yhteistä pakettia. Kaikki lahjat olivat ihania ja todella tarpeellisia (kuten sähköhammasharja ja pyjama!), kyllä ne tontut on hyvin salakuunnelleet. Sain lisäksi Turun amk:n animaatio-opiskelijoiden tekemän värityskirjan! (Sisko on yksi näistä taitavista animaattorin aluista.)

Ja lopuksi  vielä paras: juustopöytä. Kuvassa ei näy sitä 500g Brietä, jonka halusin ostaa ihan sen takia, että muillekin riittäis..

Kalajoen kahvila Siiri

Olen joulun vietossa Kalajoella ja pari päivää sitten käytiin Siirissä kahvilla. Siiriin on pakko mennä aina, kun Kalajoella käy. Ihmeellistä ja tietysti ihmeellisen ihanaa on, kun tällaisessa pahasessa pikkukaupungissa on näin upea antiikkikahvila. Jyväskyläänkin ollaan saatu yksi hyvä kahvila vasta Muiston avauduttua. Turussa nykyään kahvitteleva siskokin komppaa, että Siiri on yksi parhaista kahviloista, mitä hän tietää.

Siirin herkkupöydässä aina tietää, että leivokset on varmasti tuoretta lähipullaa.

Parempi överi ku vajari

Ja asukuvat on aina hienoimpia kylppärin peilin kautta otettuina.

Ostin uusia helyjä pikkujouluihin ja ettei aina tarvi olla itkemässä, että miten mulla ei oo mitään käyttökelpoisi rannekoruja. Pakko kyllä sanoa, että oon järkyttynyt paljonko tällaiset rihkamakorut nykyään maksaa.

Korut Glitteristä ja kello Bijou Brigitte.

"Mitä teet?"

"Anna rakkautta!"

Joulu on taas, joulu on taas, kattilat täynnä.. kouluhommia?

Eilen todettiin siskoni kanssa käydyssä puhelinkeskustelussa, että tekisi kauhesti mieli jo siirtyä joululöllöilyyn, mutta on vielä kouluhommia. Kaulinta ei saa ottaa käteen, eikä joululauluja pistää soimaan, ennen kuin inhottavat opiskelujutut on pois alta.

Lisäksi olen monen muun tavoin kehittänyt viharakkaussuhteen Pivo-mobiilisovellukseen. Ainakin itselle tulee huono omatunto, kun se näyttää päivittäisen keskikulutuksen vaatteille. Puolustuksekseni voin kyllä todeta, että olen nyt syksyn mittaan muutamaankin kertaan tehnyt mahtavia löytöjä, joista monet varmasti päätyvät pitkäaikaisiksikin lemppareiksi.

Mutta nyt takaisin kirjoittamisen ennakkotehtävän ääreen, jäljellä kolme tuntia, ennen kuin vuorokausi vaihtuu ja palautuspäivä on ohi. Eikös blogi ole juurikin sitä varten, opiskelun välttelyyn?

Kyllä, haaveilen omasta työpöydästä, jopa huoneesta. Nimim. Työskentelen keittiössä, kun poikaystävä selaa imguria olkkarin työpöydällä.

Tällasta viihteellä

Työkaveri täyttää 20 vain kerran <3.

Ravintolapäivän Kahvila Ketunkolo

Olisin halunnut ravintolapäivänä pitää ainejärjestömme Kahvila Kultavatkainta, mutta olimme jo suunnitelleet syksyn ensimmäisen vierailun Kalajoelle. Ravintolapäivä jäi kuitenkin kummittelemaan takaraivoon ja sain sitten päähänpiston pitää kahvilaa Kalajoella.

Aluksi tarkoitus oli tarjoilla herkut vanhempieni luona, mutta sitten vanhemmat tarjosivatkin käyttööni asuntoautoa. Olin sitten asuntoauton kanssa parkissa siinä Kalajoen keskutassa klo 12-16. Tarvikehankinnat ja leipominen kävi suht kivuttomasti edellisenä iltana, sillä en odottanut paikalle monta asiakasta, itse asiassa laivoksista jäi n. puolet. Vain ensimmäinen macarons satsi kärähti ja meinasinkin jättää moiset tarjoilematta, mutta sitten sisuunnuin ja kyhäsin uudet kasaan lauantaiaamuna. Erikoiskiitokset haluaisin vielä mainita vanhemmilleni, jotka auttoivat ja pitivät minulle seuraa kahvilassa, sekä Kalajoen ammattiopisto Arteman keittiölle, josta sain lainaan termarit.

En ole aikaisemmin osallistunut ravintolapäivään edes asiakkaana. Halusin kuitenkin tuoda tällaista suuren maailman kaupunkikulttuuria kotipaikkakunnalleni. Saa nähdä, jos myöhemmin tulee pistettyä pulju pystyyn täällä Jyväskylässä.

Ensimmäiset asiakkaat  ^_^

Pöytäasetelma. Vähän olen kyllä mustis äidille tuosta hienosta sokerikosta.

Tässä on näyte mun atk-taidoista, wordilla askarreltu menu!

Porkkanamuffinit. En ole varmaan koskaan leiponut mitään näin hyvää.

Nämä macaronsit tuli tarjoiltua jo aikaisemmin, kun Corpuksen (ainejärjestöni) kässäkerho kokoontui meillä. Onnistuivat täydellisesti, katsokaa nyt tuota tasaista ja kiiltävää pintaa, tulee ihan kylmiä väreitä! Tällä hetkellä keittiössä istuu satsi huomiselle, onnistuivat hyvin, mutta pinta on vähän röpöläinen.

Ja lopuksi tietysti vielä Iineksen kuulumiset. Viime viikonloppuna matkustettiin ensimmäisen kerran sitten sen jälkeen, kuin hauva on meille Helsingistä haettu. Bussi- ja automatkat menivät todella mallikkaasti, mutta junassa virtaa oli ilmeisesti liikaa ja neitiä haukututti. Kalajoella Nakki pääsi kirmailemaan vapaana pihalla ja metsäpoluilla ja pääsi leikkimään toisten koirien kanssa. Poikaystävän kotona neidillä on kaksi vanhempaa koirasetää, joihin hän vihdoin pääsi tutustumaan. Meillä muutama matto sai vähän osumaa, kun ei kerätty niitä pois, eikä tuo höntti vielä kokonaan ole sisäsiisti. Käytiin tänään ensimmäistä kertaa koirapuistossa ja mukaava oli, kun Iines sai taas juosta vapaana ja telmiä muiden karvakuonojen kanssa. Leikkikaverit olivat vain vähän pienikokoisia, kun pentu ei oikein osaa varoa itseään pienempiä.

Ookko nää turus syökkö nää macaronseja?

Olen viettänyt viikonloppua Turussa juhlien siskoni syntymäpäivää. Ollaan epätoivoisesti yritetty vääntää macaronseja, tällä hetkellä uunissa on kolmas satsi. Hyvä ohje löytyi Koko Suomi leipoo -ohjelman nettisivuilta, tämän ohjeen mukaan kilpailijat tekivät 3. jakson yhteistehtävän. Kantapään kautta opittuna vinkkinä: älkää käyttäkö värjäämiseen mitään omia jippoja, vain ainoastaan elintarvikevärejä.

Toivotettiin myös rakkaat vanhempamme takaisin Suomeen Pariisin reissulta. Ihania tuliaisia toivat kaikille ja esittelivät turistiräpsyjä.

Mun oli pakko päästä askartelemaan, kun näin askartelulaatikossa ihania liimattamia timangeja. Pojat ei jaksaneet keskittyä kauaa, mutta saatiin siskon kanssa aikaiseksi jonkin verran onnittelukortteja ja mun puhelimen kuoret sai tietysti blingiä pintaan.

Sain vihdoin ostettua uudet converset itselle "synttärilahjaksi", eihän edelliset olleetkaan kuin vuodelta 2006. Toinen itselle hankittu synttärilahja oli Kuomat! Vapise pakkanen.

Sisko oli edellisellä viikolla yllärikäynnillä, kun itse vietin synttäreitä. Meidän ihana brunssipöytä. <3

Loppukevennyksenä muutama kuva hurjasti kasvaneesta Pikkunakista:

Haaste: etsi kahdesta kuvasta pikkuhousut.

Keltainen lokakuu

Tänä syksynä Jyväskylä päätti ruveta keltaiseksi. Odotin lämpimän oransseja ja melkein viininpunaisia vaahteran lehtiä, mutta sain keltaisia. Välillä sitä unohtaa, että aika menee eteenpäin, eikä pyöri ympyrää. Keltainen on hyvä väri, se on hetki juuri ennen kuin pysätyy tai lähtee liikkeelle.

Summer time...over?

Saan aloittaa nyt syksyllä Jyväskylän avoimessa yliopistossa kirjoittamisen opinnot (sivuaine) ja palautin juuri ensimmäiselle kurssille ensimmäisen (ennakko)tehtävän viimeisenä palautuspäivänä 10 min ennen vuorokauden vaihtumista. Eikös kaikki tee niin? Näin reippaasti tuli sitten aloitettua tämäkin lukuvuosi. No ei vaan, multa on jo iso saavutus jos ylipäätään palautan mitään.. Uteliaan jännityksen ja kauhun sekaisin tuntein odotan noita kirjoittamien opintoja.

Oon jo viikon verran osallistunut tavallisten kuolevaisten arkeen taivaallisen kaksiviikkoisen loman jälkeen. Viroa pidemmäs ulkomaille en ennättänyt lähteä, vaikka etelänlomakin oli haaveissa, mutta eipä tuo kyllä ollenkaan haitannut, sillä sain kokea ihan mieletöntä kotimaan matkailua. Kaksi viikkoa suhin Suomea edestakaisin, näin omaa perhettä kaikenlaisissa kokoonpanoissa (vanhemmat, sisko, siskon perhe, oma miniperhe aka. poikaystävä, tuleva perhe.. kavereita! voe mahoton).

Turussa siskon luona:

Ensimmäistä kertaa elämässä varasin pöydän itsepalvelukirppikseltä ja oonkin tässä lähipäivinä lähinnä
hoidellut kirpparikamoja, töitä ja tuota kröhöm koulujuttua (eli siis en).

Viikon päästä viikonloppuna me sitten tehdäänkin sellainen reissu Helsinkiin, mitä olen viimeiset kaksi vuotta odottanut: Mennään hakemaan meille (mulle) koiranpentu. Kaksi kertaa ollaan blueroan cockerspaniel neiti Iinestä käyty tervehtimässä, ensimmäisellä kerralla tyttö varasti mun sydämen ja toisella kerralla sai isännältäkin hyväksynnän perheenjäseneksi. Jo tässä vaiheessa tuntuu, että kävi todellinen tuuri, kun löysin juuri tämän kasvattajan ja tämän pennun. Onneksi näin, aikaisemmista vastoinkäymisistä huolimatta.

Ajattelin mahdollisesti laittaa Iineksen koiramaisille touhuille oman blogin, jotta kaiken nutsinutsi ööps voivoivoi nutupupu tsiip tsiip -koiralöpinän voin hellästi ohjata sinne ilman, että se facebookissa tai kenties täällä pilaa kenenkään elämää.

ETTÄ SEMMOSTA :]

    Tallinna :3

Vikinline xprs, matkalaiset innoissaan (ennen kuin tulin merisairaaksi)

yolo.

Huom! Tyylikkäät sukat ovat tarkoituksen mukaisesti estämässä kurkkukivun kehittymistä miksikään vakavammaksi sen jälkeen, kun monena päivänä peräkkäin kastelin jalkani Helsingin vesisateissa.

Aamupalalla Tallinnan vanhassa kaupungissa.

ja se minä olen

 tai ainakain toivoisin olevani

 (siis sitä, jota minulla ei vielä ole)

 Loppukevennys:

andthatswhoiam.tumblr.com