Oon jo viikon verran osallistunut tavallisten kuolevaisten arkeen taivaallisen kaksiviikkoisen loman jälkeen. Viroa pidemmäs ulkomaille en ennättänyt lähteä, vaikka etelänlomakin oli haaveissa, mutta eipä tuo kyllä ollenkaan haitannut, sillä sain kokea ihan mieletöntä kotimaan matkailua. Kaksi viikkoa suhin Suomea edestakaisin, näin omaa perhettä kaikenlaisissa kokoonpanoissa (vanhemmat, sisko, siskon perhe, oma miniperhe aka. poikaystävä, tuleva perhe.. kavereita! voe mahoton).Turussa siskon luona:
Ensimmäistä kertaa elämässä varasin pöydän itsepalvelukirppikseltä ja oonkin tässä lähipäivinä lähinnä
hoidellut kirpparikamoja, töitä ja tuota kröhöm koulujuttua (eli siis en).
Viikon päästä viikonloppuna me sitten tehdäänkin sellainen reissu Helsinkiin, mitä olen viimeiset kaksi vuotta odottanut: Mennään hakemaan meille (mulle) koiranpentu. Kaksi kertaa ollaan blueroan cockerspaniel neiti Iinestä käyty tervehtimässä, ensimmäisellä kerralla tyttö varasti mun sydämen ja toisella kerralla sai isännältäkin hyväksynnän perheenjäseneksi. Jo tässä vaiheessa tuntuu, että kävi todellinen tuuri, kun löysin juuri tämän kasvattajan ja tämän pennun. Onneksi näin, aikaisemmista vastoinkäymisistä huolimatta.
Ajattelin mahdollisesti laittaa Iineksen koiramaisille touhuille oman blogin, jotta kaiken nutsinutsi ööps voivoivoi nutupupu tsiip tsiip -koiralöpinän voin hellästi ohjata sinne ilman, että se facebookissa tai kenties täällä pilaa kenenkään elämää.
ETTÄ SEMMOSTA :]
Vikinline xprs, matkalaiset innoissaan (ennen kuin tulin merisairaaksi)
yolo.
Huom! Tyylikkäät sukat ovat tarkoituksen mukaisesti estämässä kurkkukivun kehittymistä miksikään vakavammaksi sen jälkeen, kun monena päivänä peräkkäin kastelin jalkani Helsingin vesisateissa.
Aamupalalla Tallinnan vanhassa kaupungissa.
