keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Minä, minä, minä



 En ole koskaan sen kummemmin itseäni esitellyt täällä blogissa, koska uskon lukijoitteni koostuvan muutamasta työkaverista ja äidistäni. Tänään kuitenkin kirjoitin Omaelmänkerrallinen kirjoittaminen -kurssia varten itsestäni ja ajattelin tännekin jakaa sen saman tekstin. En nyt oleta, että ketään kiinnostaa minä, mutta kehotan muitakin kokeilemaan samaa. Kirjoita itsestäsi niin paljon kuin tiedät/ sillä hetkellä tulee mieleen/ on mielestäsi oleellista. Minut tuntee siitä, että...

   Olen 21-vuotias juuriltani täysin suomalainen nainen. Pituutta on 178cm ja paino väreilee sensuroitu kg:n pinnassa. Iho on niin vaalea, että se kuultaa paikoitellen läpi. Kulmakarvat ja ripset ovat näkymättömät. Hiukset ovat luonnonvaaleat ja otsatukka on ollut samanlainen viimeiset kymmenen vuotta.
   Osaan puhua Kalajoen murretta, mutta unohdan sen helposti. Yritän olla puhumatta toisten päälle, se on välillä vaikeaa. Palvelutyössä teitittelen itseäni vanhempia asiakkaita, koska se on mielestäni korrektia.
   Tykkään olla huomion keskipisteenä, mutten ole huomionhakuinen.  Ilmaisen itseäni mielelläni pukeutumisella. Rakastan huippumuotia ja kirpputorilöytöjä. Olen kuitenkin mukavuudenhaluinen, kengistäni eniten käytän Kuomia ja Hai-saappaita. Toinen minulle tärkeä ilmaisumuoto on tanssi, mitä nykyään harrastan enää kotona ja baareissa.
   Estetiikka on minulle tärkeä arvo. Opiskelen taidehistoriaa ja luulen, että olen perinyt visuaalisuuden. Siskoni opiskelee animaatiota, äitini on kuvaamataidon opettaja ja mummoni oli taitava maalaamaan. Minulla on valokuvamuisti, muistan helposti ihmisten kasvot, mutten heidän nimiään. Katselen mielelläni ympärilleni. Tänään aamu-uintiani piristi altaan pohjassa luikertelevat käärmeensuomut, jotka aurinko laski veteen ikkunan takaa.
   Olen joissain ihan kummallisissa asioissa todella pikkutarkka ja taas oleellisemmissa asioissa suurpiirteinen. En ole perfektionisti, mutta pelkään usein epäonnistumista. Minun on vaikea sietää painetta. Stressaannun helposti, jolloin olen kyvytön toimimaan sen sijaan, että toimisin tehokkaasti.
   Olen herkkä ja voimakastunteinen. Minulla on todella eläväiset kasvot, enkä sen takia pysty piilottamaan tunteitani. Mielestäni minussa on kaksi puolta, jotka ovat ristiriidassa keskenään. Toisaalta olen hyvin temperamenttinen, voimakastahtoinen ja lyhytpinnainen, toisaalta ymmärtäväinen, sovitteleva ja kompromisseja tekevä. Valitettavasti minulle kaikista läheisimmät ihmiset ovat niitä, jotka saavat nähdä tuota ensimmäistä puolta itsestäni. Olen siis jokseenkin vieraskorea, mutten teeskentele.
   Vietän kaupassa liikaa aikaa vihannesosastolla. Lempiruokani on kreikkalainen salaatti ja herkkuni popcorni. Saan kahvista puheripulin. Vihaan vihata-sanaa. Välttelen sen käyttämistä, koska se on niin voimakas ja paha tunne. Rakastan yötöntä yötä, matkustamista, nykysirkusta, käsitöiden tekemistä, ja Pmmp:tä. Eniten kuitenkin rakastan elokuun lämpimiä iltoja, kun viimein hämärtyy, kun taivas kajastaa niin kauniisti kuin osaa ja katulamput syttyvät.

4 kommenttia:

  1. Löysinpäs sieltä samoja juttuja kuin itsestänikin: näkymättömät kulmakarvat, olen mukavuudenhaluinen kenkien suhteen, minulla on valokuvamuisti kasvojen suhteen (mikä on välillä vähän noloa jos itse muistat toisen kasvot mutta se toinen ei sinua...) ja temperamentti on myös hyvin monijakoinen.
    Tämä oli hauska! Pitää miettiä jos itsekin jaksaisi syventyä itseensä tämän verran :) Kiitos Eeva!

    Ps. Kyllä sun blogia luetaan!

    VastaaPoista
  2. Aivan ihana postaus! Kirjoitat tosi hyvin :-)

    VastaaPoista
  3. Kiitos ihanista kommenteista! :)

    VastaaPoista