Hengellisiä syrjähyppyjä

Kahvi on vain 50 senttiä, mutta ihan kamalan makuista. Olen valinnut istumapaikkani huonosti sikäli, että radion kaiutin on parin metrin päässä oikeasta korvastani. Paikka on hämärä, joten ikkunoista sisääntulviva pakkasentäytteinen iltapäivän harmaa valo ei sovi tunnelmaan ollenkaan. Tällaiset paikat ovat päiväsaikaan vain surullisia. Outo keski-ikäisten vakioporukka. Paikan pelastus on se, että se on yliopiston kyljessä ja näin osa kaupungin akateemista korkeakulttuuria.

Katsoin juuri Foxilta pätkän huonosti tehtyä dokumenttia, jossa kerrottiin ihmeparantumisesta. Aloin miettimään uskonnollisuutta. Suomalaiset eivät muka lähtökohtaisesti ole kiinnostuneet uskonnosta. Luulen kuitenkin, että – vastapainoksi nykyajan trendiksi nousee erilaisten uskontojen ja hengellisyyden tutkiminen ja kokeileminen.

 Ainakin eräältä ystävältäni löytyi kirjahyllystä jos jonkinmoisia filosofisia kirjasia ja Koraani, ihan vain tutkiskelua varten. Käsittääkseni hänellä on myös jonkinlaista kristillistä taustaa. Islam leviää muslimien maahanmuuton myötä, joten kaikkialla maailmassa on yhä enemmän käännynnäisiä. Joillekin kristinuskokin saattaa näyttäytyä eksoottisena ja houkuttelevana, jos kotona ei ole saanut kristillistä kasvatusta. Eräs nuori musliminaisenalku kääntyi kristinuskoon ja päätöksensä myötä menetti isänsä. Minkälaisia asioita ihminen on valmis saamaan ja menettämään uskon myötä?

Yksi paskan dokumentin anneista oli jonkinlainen karismaattinen parantaminen. Harmaatukkainen äijä kimaltelevassa puvussa kaatoi ihmisiä Hollywoodissa. Tyypillä on ilmeisesti oma tv-ohjelmakin ja massatapahtumissa parantavaa vettä (joka on siis tuon äijänkin sanojen mukaan kuitenkin ihan tavallista vettä) myydään muovipullotettuna

Itse liputan vimmatusti uskonnonvapauden puolesta, mutta miksi olen sitten niin skeptinen tällaisten tapausten suhteen? Uskonnon varjolla on helppo vetää ihmistä nenästä, he kun ovat hyväuskoisia; uskovat hyvään ja ovat hyviä uskomaan.

Olen äärettömän kiinnostunut maailman eri uskonnoista ja haluaisin oppia uskonnollisuudesta ja hengellisyydestä paljon lisää. Joskus on jopa mietintämyssyssä ollut alan vaihto uskontotieteisiin. Haluaisin entistä paremmin ymmärtää eri kulttuureissa asuvia ihmisiä ja ehkä saada uusia ulottuvuuksia omaan hengelliseen elämääni. Parhaimmillani olen kuitenkin vain kaverin seurassa uskaltautunut luterilaisen jumalanpalveluksen sijaan helluntaikokoukseen

Miksi olen niin varovainen muihin uskontoihin tutustumisessa? Toiseen uskontoon tutustuminen käytännössä tuntuu vähän kuin syrjähypyltä. Jos seurustelee, on hieman kyseenalaista, jos kokoajan haikailee jonkun toisen perään ja haluaisit kokeilla vähän kaikkia (kaikkea). Entäpäs jos nämä suhteen ulkopuoliset kokeilut kuitenkin rikastuttaisivat suhdetta ja saisivat entistä hanakammin tarrautumaan omaan kumppaniin? Olisiko se niin paha? Ideana olisi kuitenkin mielenkiinnolla tarkkailla, millaista hengellistä elämää toisten uskontojen kannattajat elävät. Ehkä pelkään kuitenkin liikaa haksahtavani johonkin tuntemattomaan.